Kilpailukieltosopimuksesta suoritettava jatkossa aina korvausta

Minna Markkula

Kilpailukieltosopimuksia käytetään Suomessa laajasti. Selvitysten mukaan niitä käytetään nykyisin jopa rutiininomaisesti lähes kaikkiin työntekijäryhmiin riippumatta siitä, onko kyseessä yrityksen kannalta avainhenkilö vai ei. Lainmuutoksen myötä kilpailukiellosta tulee sen kestosta riippumatta aina suorittaa työntekijälle korvausta. Tällä pyritään siihen, että kieltoja tehtäisiin jatkossa vain henkilöille, joiden työtehtävä sitä aidosti edellyttää. 

Kilpailukiellolle on oltava erityisen painava syy

Kilpailukieltosopimus voidaan niin nykyisin kuin jatkossakin solmia, mikäli tähän on työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvä erityisen painava syy.  Erityisen painavan syyn arviointi on tapauskohtaista kokonaisarviointia. Pelkkä pyrkimys rajoittaa kilpailua ei ole hyväksyttävä syy kilpailukieltosopimukselle. Sen sijaan tällainen erityisen painava syy voi olla esimerkiksi työnantajan liikesalaisuuksien suojaaminen, työntekijälle järjestetty erityinen koulutus tai asiakkaiden säilyttäminen. Kilpailukieltosopimus on yleensä mahdollinen esimerkiksi tutkimuksen tai tuotekehityksen tehtävissä taikka johtavassa asemassa, mutta harvoin ns. rivityöntekijän kohdalla. Kilpailukieltosopimuksen peruste ei lainmuutoksella muutu.

Kilpailukiellon pituus vaikuttaa korvauksen määrään

Se, mikä vuodenvaihteessa muuttuu, on kilpailukieltosopimuksesta työntekijälle suoritettava korvaus. Ennen lainmuutosta alle kuuden kuukauden mittaisen kilpailukiellon on voinut solmia ilman, että työntekijälle on tullut suorittaa tästä rajoituksesta mitään korvausta.  Jatkossa kilpailukieltosopimuksesta tulee aina, sen kestosta riippumatta, suorittaa työntekijälle korvaus. Kiellon kesto vaikuttaa korvauksen määrään siten porrastettuna, että jos kilpailukiellon kesto on enintään kuusi kuukautta, korvaus on 40 prosenttia palkasta. Puolta vuotta pidemmästä kilpailukiellosta korvauksen tulee olla 60 prosenttia. Rajoitusajaksi voidaan sopia enintään yksi vuosi työsuhteen päättymisestä. Korvaussummat lasketaan työntekijän tavanomaisesta palkasta koko rajoitusajalta. Lakiin on otettu myös nimenomainen kirjaus, jonka mukaan tämä korvaus on maksettava rajoitusajan kuluessa työsuhteen aikana noudatetuin palkanmaksukausin, ellei työsopimuksen päättämisen jälkeen toisin sovita.

Lainmuutos vaikuttaa myös jo olemassa oleviin kilpailukieltosopimuksiin 

Erityisen huomionarvoiseksi lainmuutoksen tekee se, että korvausvelvollisuuden säätävä pykälä ei koske ainoastaan jatkossa solmittavia uusia kilpailukieltosopimuksia vaan tulee yhden vuoden siirtymäajan jälkeen sovellettavaksi myös jo ennen 1.1.2022 solmittuihin kilpailukieltosopimuksiin. Näin ollen työnantajan tulee maksaa korvausta myös ennen lain voimaan tuloa solmitun kilpailukieltosopimuksen perusteella vuoden 2023 alusta lähtien, ellei työnantaja irtisano kilpailukieltosopimusta tätä ennen.

Työnantajalla on vuoden 2022 aikana oikeus irtisanoa ilman irtisanomisaikaa ennen lain voimaantuloa sovittu kilpailukieltosopimus. Näin työnantajalle annetaan mahdollisuus varautua lainsäädäntömuutoksiin ja irtisanoa tarpeettomat kilpailukieltosopimukset.

Mainittu siirtymäsäännös aiheuttaakin työnantajille tarpeen läpikäydä kaikki solmitut kilpailukieltosopimukset ja arvioida lainmuutoksen näkökulmasta, halutaanko jokainen näistä kielloista pitää voimassa vielä 1.1.2023 jälkeenkin eli korvausvelvollisuudesta huolimatta.