Yleiskulujen arvonlisäveron vähennysoikeuteen kiinnitettävä huomiota

Postitettu 13.12.2017

Korkeimman hallinto-oikeuden viimeaikaisessa ratkaisukäytännössä sekä verohallinnon ohjeistuksessa on linjattu aiempaa tiukemmin oikeutta kuluihin sisältyvän arvonlisäveron vähentämiseen silloin, kun arvonlisäverovelvollinen harjoittaa sekä arvonlisäverollista että arvonlisäverotuksen ulkopuolelle jäävää eli ns. verotonta toimintaa. Asian on havaittu nousseen painopistealueeksi myös verotarkastuksissa.

Arvonlisäverovelvollisella on oikeus vähentää niiden hankintojen arvonlisävero, jotka kohdistuvat suoraan ja välittömästi hänen harjoittamaansa arvonlisäveron vähennykseen oikeuttavaan toimintaan, mutta ei niiden hankintojen arvonlisäveroa, jotka kohdistuvat suoraan ja välittömästi hänen harjoittamaansa arvonlisäveron vähennykseen oikeuttamattomaan toimintaan. Sellaisten kulujen ja hankintojen osalta, jotka kohdistuvat kumpaankin toimintaan, hankinnan arvonlisävero on vähennyskelpoinen ainoastaan siltä osin kuin hankinta kohdistuu arvonlisäverolliseen toimintaan. Toiminnan yleiskulujen kohdalla joudutaan näissä tapauksissa tekemään vähennysoikeuden jako. Muuhun toimintaan nähden hyvin vähäinenkin veroton toiminta voi aiheuttaa kulujen osittaisen vähennyskelvottomuuden, sillä mitään erityistä alarajaa ei ole. Kulujen jakoperuste tulee määritellä menetelmällä (esim. liikevaihtoon, neliöihin tai työntekijöiden työaikaan perustuva menetelmä), joka kussakin tapauksessa johtaa täsmällisimpään lopputulokseen.

Arvonlisäverollista toimintaa harjoittavalla yrityksellä voi olla verotonta toimintaa mm. silloin kun se saa korkotuloja tai arvonlisäverottomia vuokratuloja.