Unelmatyössä 45 vuotta

Postitettu 12.12.2012

Unelmatyössä 45 vuotta

Anita Lempiäinen aloitti työt jo 14 vuotiaan, autoliikkeen sisälähettinä. Esimies huomasi pian, että kykyä ja tarkkuutta tytöltä löytyy. Konttoripäällikkö suosittelikin kaupallista koulutusta. Koulun kirjanpidon opettaja suositteli Anitaa alalle. Kirjanpitäjänä Anita aloitti vuonna 1968.

− Johtaja haki töihin nimenomaan hiljaisia maalaistyttöjä. Siihen määritelmään minä sovin oikein hyvin, Paimiosta kotoisin oleva Anita Lempiäinen hymyilee.

Moni asia on vajaassa puolessa vuosisadassa muuttunut, mutta tietyt perusasiat säilyneet.

− Kirjanpitäjän ja asiakkaan välinen luottamus on oleellisinta. Kontakti asiakkaaseen on mielestäni entisestään korostunut, ja asioiden yhdessä läpikäyminen erittäin tärkeää.

Suuri muutos on tapahtunut koko talouden rakenteessa, mikä on luonnollisesti vaikuttanut suuresti myös tilitoimiston tekemiseen.

− Kun aloitin, niin asiakkaana oli paljon muun muassa autoilijoita, partureita, leipureita ja sekatavarakauppoja. Parhaillaan minullakin oli työlistalla sata yritystä. Kuivamustekynällä, kerran vuodessa tehtiin tilinpäätös ja maksettiin verot, Anita Lempiäinen selvittää.

Nykyään pienyritysten lisäksi ovat tulleet suuret, kansainvälisestikin toimivat yritykset. Palvelu on huomattavasti laajentunut, verotuksen ja lainsäädännön muutokset ovat jatkuvia ja sähköiset palvelut mahdollistavat paljon uusia toimintamalleja.

− Tarkkuus, täsmällisyys ja asiakkaan luottamus ovat kuitenkin aina olleet ja tulevat aina olemaan tämän työn tärkein lähtökohta.

Lempiäisen tarina antaa myös perspektiiviä tietotekniseen kehitykseen.

− ATK-kirjanpito alkoi käsikirjanpidon rinnalla jo vuonna 1968. Siihen aikaan toimitettiin myös reikänauhoja Helsingin kautta Tukholmaan tulostettavaksi. Henkilökohtaisen tietokoneen sain 1994.

Itsenäistä, ei yksinäistä

Yksinäistä ja tylsää, voisi joku tietämätön ajatella, kun puhutaan kirjanpidosta. Numeroita rakastava Anita on aina nähnyt asian juuri päinvastoin.

− Itsenäistä, mutta ei yksinäistä. Minulla on aina ollut hyvä työyhteisö, jossa tuetaan tosiamme.

− Työni ei todellakaan ole tylsää. Aina on uuttaa opittavaa ja luettavaa. Ja koska en ikinä luovu mistään, niin erilaisia koulutusaineistoja on kertynyt melkoinen määrää, Anita hymyilee ja näyttää esimerkin vuodelta 1969: "Tilinpäätös- ja verotuspäivä, Turun kappakamarin järjestämä koulutuspäivä"

Lempiäinen työskentelee Tilinissä kesän alkuun asti. Tarkkaa eläkkeelle siirtymisen päivää ei ole vielä lyöty lukkoon.

− Olen aina ajatellut, että se on vielä niin kaukana. Nyt se onkin lähellä. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen ihmettelen varmaan useamman viikon ja aivan varmasti tulen kaipaamaan työtäni ja erityisesti pitkäaikaisia työkavereitani.

Anita muistaa numerot ulkoa, muun muassa lähes kaikkien kollegoidensa ja heidän lastensakin syntymäpäivät.

− Miehelläni on 12 sisarusta. Muistan myös heidän merkkipäivänsä, ja paljon muitakin numeroita. En ole koskaan kuitenkaan harrastanut numeroita, enkä ryhdy eläkkeelläkään lottoamaan, sympaattinen Anita naurahtaa.

− Mummonmökki, metsä ja kaksivuotias tyttärenpoika kuuluvat varmasti entistäkin enemmän arkeen jatkossa. Mieheni Kallen kanssa olemme aina liikkuneet paljon luonnossa. Ja saa nähdä, minkälainen projekti lapsuudenkotini kunnostamisesta muodostuu.