Kirjanpitolaki uudistuu

Postitettu 15.12.2015

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen kirjanpitolain muuttamisesta. Esitys pohjautuu Euroopan Unionin vuonna 2013 säätämään direktiiviin ja sen tavoitteena on ollut varsinkin pienyritysten hallinnollisen taakan keventäminen.

Uudistettu laki tulisi voimaan esityksen mukaan vuoden 2016 alusta ja se jakaisi kirjanpitovelvolliset mikroyrityksiin, pienyrityksiin sekä suuryrityksiin. Hallituksen esitys perustuu kirjanpitolainsäädännön muutokset –työryhmän mietintöön.

Kirjanpitolaissa on nykyään määriteltynä vain suuren ja pienen yrityksen kokoluokat. Lakimuutoksessa kirjanpitolakiin tulee enemmän luokkia: mikroyritykset, pienyritykset sekä suuret yritykset.

Mikro- ja pienyrityksinä pidetään yhtiöitä, joilla ylittyy kahtena peräkkäisenä tilikautena enintään yksi seuraavassa taulukossa esitetyistä rajoista. Suuryrityksen raja kasvaa nykyisestä noin viisinkertaiseksi ja vaatii vähintään 2 rajan ylittymistä kahtena peräkkäisenä tilikautena. Työryhmän mietinnössä rajat olivat samat, mutta niiden ylittymistä tarkasteltiin tilikausittain tilinpäätöshetkellä. Hallituksen esitys muuttaa määrittelyä vastaamaan nykyistä kahden tilikauden aikaista rajojen ylittymistä, minkä on havaittu luovan taloushallinnon alalla tulkintaongelmia epäselvyytensä vuoksi. Edellä mainittujen rajojen lisäksi uudistetussa kirjanpitolaissa on mainittu yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, joita tulee koskemaan laajennettu tiedonantovelvollisuus.

Laki lähtee siitä, että pienten yritysten hallinnollinen taakka kevenee. Tämä näkyy mm. siinä, että oikean ja riittävän kuvan vaatimusta on kevennetty mikroyritysten osalta. Mikäli mikroyritys esittää laissa esitetyt tiedot tilinpäätöksessä, sen oletetaan antavan riittävän oikean kuvan toiminnasta. Pienyrityksiltä sekä sitä suuremmiltä yrityksiltä edellytetään tarvittaessa lisätietoja, jotta tilinpäätös antaa toiminnasta oikean ja riittävän kuvan.

Kirjanpitolakiin otetaan mukaan olennaisuuden periaate. Kirjanpitolaki ei kuitenkaan ota suoraan kantaa siihen, miten olennaisuus lasketaan, vaan määrittelee olennaisuuden siten, että asia on olennainen silloin, kun sen pois jättämisen tai väärin ilmoittamisen voidaan kohtuullisesti odottaa vaikuttavan päätöksiin. Uusi kirjanpitolaki edellyttää siis tilinpäätöksen laatijoilta arviota siitä, miten lukija saattaa tulkita asian. Tämä näkyy myös siinä, että oikeiden ja riittävien tietojen vaatimus on muutettu oikean ja riittävän kuvan vaatimukseksi.

Tilikauden aikaiseen kirjanpitoon ei ole luvassa merkittäviä muutoksia. Merkittävimmät muutokset lienevät vaatimus, että meno- ja tulotositteesta on käytävä selville vastaanotettu tai luovutettu tuotannontekijä sekä hyödykkeen vastaanottoajankohta tai luovutusajankohta. Nykyisessä kirjanpitolaissa vastaanotto- tai luovutusajankohta on voitava esittää tositteen tai sen liitteen avulla. Uudistuksessa luovutusajankohtaa ei siis voitaisi enää määrittää esimerkiksi kirjanpidon ulkopuolisella lähetteellä, vaan sen tulee ilmetä kirjanpidon tositteesta.

Tilinpäätöksen sisältö

Kirjanpitolain muutoksessa Rahoituslaskelman raja nousee siten, että jatkossa rahoituslaskelma vaadittaisiin vain suuryrityksiltä ja yleisen edun kannalta merkittäviltä yhteisöiltä. Käytännössä rahoituslaskelma jää pakolliseksi noin viisi kertaa aiempaa rajaa suuremmille yrityksille.

Toimintakertomus vaaditaan jatkossa julkisilta osakeyhtiöiltä, pienyritystä suuremmilta osakeyhtiöiltä tai osuuskunnilta ja yleisen edun kannalta merkittäviltä yhteisöiltä. Nykyisessä osakeyhtiölaissa on esitetty osakeyhtiöitä koskevia lisävaatimuksia toimintakertomuksen osalta, jotka toimintakertomuksen puuttuessa on ollut pakko esittää liitetiedoissa kokoluokasta riippumatta. Osakeyhtiölakia on samassa yhteydessä muutettu siten, että vaatimukset toimintakertomuksen laatimiseksi ovat kirjanpitolain kanssa yhtenevät eli vaatimukset kohdistuvat vain pienyrityksiä suurempiin osakeyhtiöihin.

Konsernitilinpäätös tulee pakolliseksi käytännössä vain pieniä konserneja suuremmissa kokonaisuuksissa. Rajat lasketaan konsernin yhteenlasketuista luvuista eli ei esimerkiksi eliminoidusta liikevaihdosta. Nykyisin osakeyhtiölaki vaatii konsernitilinpää-töksen laatimista, mikäli konserni jakaa voittovaroja. Kirjanpitolain uudistuksen yhteydessä osakeyhtiölakia tullaan muuttamaan vastaavasti siten, että osakeyhtiölaki ei tule vaatimaan erikseen konsernitilinpäätöksen laadintaa.

Muita muutoksia

Kirjanpitolain uudistus tuo mukanaan myös muita muutoksia. Sijoituskiinteistöt voitaisiin esimerkiksi arvostaa IFRS:n mukaisesti käypään arvoon. Lisäksi mikroyritysluokkaan kuuluvat yhdistykset ja säätiöt voivat laatia tilinpäätöksensä maksuperusteisesti. Tämä tosin edellyttää erittelyjä muun muassa siitä, miten maksuperusteisuus vaikuttaa tulokseen ja taloudelliseen asemaan. Käytännössä useille yhdistyksille ja säätiöille voi siis olla helpompaa laatia tilinpäätöksensä edelleen suoriteperusteisesti.

Pääomalaina voitaisiin tulevaisuudessa merkitä omaan pääomaan, mikäli se täyttää IFRS-standardien edellytykset omaan pääomaan luettavista arvopapereista. Käytännössä omaan pääomaan kirjataan sellaiset lainat, joissa yrityksellä ei ole ehdotonta takaisinmaksuvelvoitetta.

Kehitysmenojen aktivointi helpottuu nykyiseen sääntelyyn verrattuna. Huonona puolena on se, että aktivoitujen kehittämismenojen määrä vähentää jatkossa jakokelpoisia varoja osakeyhtiöissä, mikä tulee rajoittamaan tuotekehitystoimintaan panostavien yhtiöiden voitonjakomahdollisuuksia.

Kaiken kaikkiaan uudistettu kirjanpitolaki sisältää paljon tulkintaa ja kirjanpitolautakunnalla tuleekin olemaan merkittävä työrupeama edessään ottaessaan kantaa tulkintakysymyksiin. Lakiuudistuksella päästään kuitenkin lähemmäs yhtenäistä eurooppalaista kirjanpitolainsäädäntöä, mikä pitkällä tähtäimellä helpottaa suomalaisten yritysten toimimista Euroopassa ja muualla kansainvälisillä markkinoilla.