Suomen selviytymislauseke (Y-lehti blogi)

Postitettu 26.02.2016

Hiljaa hyvä tulee, sanotaan. En usko. En vaikka yrittäjällä olisi uskonnosta kymppi ja matematiikasta nelonen, kuten kuulemma olisi hyvä olla. Uskoni ei riitä siihen, että viidettä kerta punnerrettavasta yhteiskuntasopimuksesta tulisi hyvä.

Ennemminkin toteutunee sanonta: Kun päätöksenteko pitkistyy, niin se mutkistuu. Eikä vanhassa ole vara parempi, kun asioita ratkotaan ummehtuneista juoksuhaudoista. - Miksi työmarkkinaosapuolten on niin vaikeaa löytää yhteisymmärrys, jos Suomen talouden tilasta ja jopa korjaavien liikkeiden jyrkkyystasosta ollaan yksimielisiä?

Ei ole omaa keksintöäni havainto siitä, että niin työntekijä- kuin työnantajajärjestöt ovat juuttuneet vanhoihin taisteluhautoihin, eikä sieltä tunnetusti pysty ampumaan kuin ylöspäin. Sihti ja osumatarkkuus ovat jossain hylättävän ja naurettavan rajamailla.

Mikä maailmassamme on niin paljon muuttunut, että vanhat konstit eivät enää päde? Paljon, ja muutokset jatkuvat. Suomen kohdalla muutokset ovat olleet kokoluokaltaan mullistavia ja päällekkäisiä. Suomi on kohdannut taloushistoriansa suurimman romahduksen, kun Nokian menestystarina ei enää kanna. Lisäksi vahva perinteinen tukijalkamme, metsäteollisuus, on läpikäynyt rajun mullistuksen ja uudelleenjärjestelyt. Samaan aikaan Suomessa on meneillään maailman nopein ikääntymiskehitys, jonka maksamiseen rahamme eivät riitä. Kaiken tämän päälle lähes ikiaikaisen itäisen kumppanimme kanssa kauppaovet ovat sulkeutuneet. Työsuhteet ovat syystä jos toisesta pätkiytyneet, eikä vakituinen kuukausipalkkainen työ enää välttämättä ole kaikille mahdollista. Ja paljon muuta. Yksikin edellä mainituista asioista olisi sellaisenaan edellyttänyt toimintatapojen uudelleenarviointia.

Olemme uudessa maailmassa, jonka ongelmia yritetään ratkaista vanhoilla tavoilla. Lylyn, Häkämiehen ja kumppaneiden on nyt syytä luopua linnakkeistaan ja antaa ihmisten itsensä päättää. Olen ymmärtänyt, että niin sanottu selviytymislauseke on yhteiskuntasopimusneuvotteluiden vaikeimpia rasteja. Kysymyksessä on se, sallitaanko talousvaikeuksissa olevalle työnantajalle väliaikainen oikeus lipsua työehtosopimusten minimipalkoista. Tähän pitäisi olla mahdollisuus, jos ja kun työnantaja haluaa uskoa parempaan tulevaisuuteen ja säilyttää työpaikat hankalassakin taloudellisessa tilanteessa. Useimmin työpaikoilla tiedetään, mikä on mahdollista ja mikä ei. – Ehkäpä kannattaisi tutustua, miten Saksassa on asioista onnistuttu sopimaan. Eikä siellä palkkakehityksen käyrä sojota alaviistoon.

Ei vastuun antaminen yritystasolle suinkaan tarkoita villiä tilannetta. Viisas työnantaja ja viisas työntekijä osaavat sopia keskenään, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuuluuko neuvotteluosapuoli liittoonsa vai ei.

Tapio Peltomäki
Tilikeskus-Yhtiöiden omistaja-yrittäjä